Hyvinvointialueet kuntoon

Meidän päättäjien tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia heikommassa asemassa olevista. Tämä koskee erityisesti ikäihmisiä sekä huonosti voivia nuoria ja muita avun tarpeessa olevia. Sote-uudistus on valtava hallinnollinen muutos, jonka tarkoitus on luoda potilaita hyödyttävä yhtenäinen kustannustehokas sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä.

Poliittisen toimintani yksi johtoajatus on välittäminen. Hoitotyöntekijät jos ketkä välittävät. He ansaitsevat kaiken arvostuksen, tuen ja resurssit. Alueet itse ovat ilmoittaneet, että niillä on kuluvan vuoden menoihin 1,5 miljardia euroa liian vähän rahaa. Pohjanmaan hyvinvointialuekin lähtee kevääseen sopeuttamalla omaa toimintaansa.

Hallituksen on tarkoitus lisäbudjetissa myöntää 700 miljoonaa euroa lisäresurssia hyvinvointialueille. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä näkee asian niin, että perustelut lisärahoitukselle eivät ole riittäviä. Kysymys on siitä, mistä nuo rahat otetaan? Muistetaan, että velanotto ei ole se kestävin keino, enimmäkseen tarvitaan muita ratkaisuja. Kuitenkin, tavalla tai toisella on saatava helpotusta potilasjonoihin sekä työn uuvuttamalle henkilökunnalle.

Minun kokoomuslaisuuteeni kuuluu luoda uutta vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Suomalaisessa työelämässä työntekijöiden ääntä ei aina kuunnella riittävästi. Tehyn kehittämispäällikkö Petra Marjamaa osuu asian ytimeen MT-lehdessä. Hän toteaa, että henkilöstöä kuormittava työvoimapula ei ratkea pelkästään koulutuksella ja ulkomaalaisten rekrytoimisella.

Hyvinvointialueiden nykyisistä sote-osaajista on pidettävä kiinni ja siksi palkat ja työolot on saatava kuntoon.

Hyvinvointialueiden alku on lähtenyt verrattain hyvin liikkeelle, palkanmaksussa ilmenneisiin haasteisiin haetaan parhaillaan ratkaisua pikaisesti. Uudistus on valtava, eikä se voi olla valmis yhdessä hetkessä.

Huomioitava on myös pelastustoimi, joka on osana hyvinvointialuetta. Pelastustoimessa on päästy perustoimintojen osalta hyvin liikkeelle, mutta aikaa menee vielä uuden järjestelmän organisointiin ja uusien toimintamallien opetteluun. Selvää on, että muutosvaihe vaatii myös taloudellista resurssia. Tulevan hallituksen on tehtävä korjaavia päätöksiä, kuten kokoomus ”sote-korjaussarjassa” tulee esittämään.

Kokoomuksella on monia esityksiä hoidon ja sosiaalitoimen parantamiseksi. Suomessa palvelujen tuottamisessa on nyt ja jatkossakin vahva osuus yksityisellä sektorilla ja järjestöillä. Julkisen ja yksityisen sektorin saumaton yhteistyö on äärettömän tärkeää.

Vastakkainasettelu ei kuitenkaan auta ketään. Lääkäripalveluyritykset ry:n puheenjohtaja Ilpo Tolonen toteaa, että kaikki käytettävissä olevat resurssit on hyödynnettävä optimaalisesti periaatteella hyvinvointialue järjestää palvelut ja hinta-laatusuhteeltaan paras toimija tuottaa ne.

Tärkeintä on nyt hoitojonojen purkaminen ja henkilökunnasta huolehtiminen. Parhaiden toimintatapojen käyttöön ottaminen kaikkialla sekä parempi johtaminen auttavat eniten potilaita.

THL:n tilastojen mukaan Suomessa on yli 50 terveysaseman palvelut ulkoistettu yksityisille sote-alan yrityksille.

Päijät-Hämeessä toimii yhteisyritys Harjun terveys. Yrityksen keihäänkärkenä on digiklinikka, jonka tarjoamat digitaaliset palvelut ovat suosittuja. Ideologiaa ei Hämeessä ole yhteisyrityksen perustamiseen sotkettu, ja siksi päätökset on tehty yhteisymmärryksessä.

Järkevästä yhteistyöstä valtakunnan tasolla kertoo myös ainakin osittainen työterveyshuollon ottaminen mukaan koronarokotusten antamiseen.

Ratkaisuja löytyy, kun ollaan luovia.

Kai Luoma (kok.)

aluevaltuutettu
kaupunginvaltuutettu
Vaasa

”Tarvitsen turvaa”, lapsen tärkein oikeus 

Näin lapsen oikeuksien viikolla on sopiva aika pysähtyä miettimään mitä lapsen oikeudet arjessa tarkoittavat ja miten niitä omassa ympäristössämme toteutamme.

Lapsella on oikeus kasvurauhaan, nauttia lapsuudesta ja nuoruudesta ilman liiallisia suorituspaineita. Lapsella on oikeus menestyä koulussa ja harrastuksissa omien kykyjensä ja taitojensa mukaisesti ja saada nauttia onnistumisista.

Vanhemman läsnäolo on lapselle korvaamatonta. Ainostaan läsnäolo mahdollistaa vuorovaikutuksen, joka luo lapselle turvan tunteen ja antaa eväät toista huomioivaan nuoruuteen ja aikuisuuteen. Vuorovaikutuksen harjaantumattomuus näkyy ikätovereiden välisessä kanssakäymisessä päiväkodissa ja koulussa. Se ilmenee vaikeutena puhua ja säädellä tunteitaan.

Lapsella on oikeus olla keskeneräinen ja tietämätön omista tarpeistaan. Lapselle ei tule antaa sitä vastuuta, mitä hän ei ole valmis ottamaan. Unen riittävyys, ravinto ja rajattu mobiililaitteiden käyttö ovat täysin vanhempien vastuulla. Lapsella on toisinaan oikeus pettymyksiä tuottavaan vanhempaan. Näin hän oppii säätelemään vaikeita tunteitaan elämässään. Päiväkodin ja koulun arjessa sekä elämässä ylipäätään syntyy tilanteita, jossa pettymyksen sietokykyä tarvitaan.

On lapsia, joiden oikeudet eivät toteudu kotona ja pettymyksiä on liikaakin. Näilläkin lapsilla on oikeus tulla kohdatuksi myönteisesti. Jokaisella lapsen kanssa tekemisissä olevalla aikuisella on velvollisuus vaalia lapsen oikeuksien toteutumista. Yhdenkin lasta arvostavan aikuisen merkitys tiedetään. Se voi olla opettaja tai kuka vaan.

Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi hyvänä, osaavana ja arvokkaana. Rajat ja rakkaus luovat turvaa.

Kai Luoma

rehtori

kaupunginvaltuutettu (kok.)

Uskontojen pitää tuntea vastuunsa

Viime aikoina olemme lukeneet ja kuulleet Iranin moraalipoliisin pidätyksestä, jonka kohteena oli 22-vuotias nainen, Mahsa Amini. Pidätyksen syy oli hijab-sääntöjen rikkominen. Surullisinta oli se, että pidätyksen seurauksena tämä nuori nainen kuoli.

Voidaan vain arvailla, kuinka paljon vastaavia tapauksia on, kun valtio käyttää uskontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa. Kaikkien uskontojen jatkuvana vaarana on, että niitä käytetään sortavan politiikan välineenä tai että ne antautuvat sellaiseen rooliin. Uskontojen pitää tuntea vastuunsa.

Suomalainen yhteiskunta rakentuu vahvasti länsimaiseen sivistykseen ja sitä myöten myös kristillisiin arvoihin.

Kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen tulee pyrkiä toimimaan vastuullisesti ja pitää yllä meidänkin yhteiskunnassamme toisen arvostamisen ja hyväksymisen periaatteita. Näissä asioissa on toki aina parantamisen varaa.

Kirkko tukee omalla toiminnallaan yhteiskuntaamme auttamalla eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. On tosiasia, että kirkkokaan ei tavoita kaikkia avuntarvitsijoita.

Kirkollisveron maksajina tavallisella seurakuntalaisella on mahdollisuus ja oikeus saada apua myös kirkolta. Päättäjien on pidettävä huoli siitä, että näin tapahtuu. On mietittävä uusia keinoja tavoittaa seurakuntalainen, jotta hän voisi kokea kotiseurakuntansa rohkaisevana ja tukeaan antavana yhteisönä. Kirkko on osa yhteiskuntaamme, jolla on aina ollut merkittävä asema Suomessa.

Mielestäni on tärkeää vahvistaa ja pitää yllä länsimaista sivistystä ja kulttuuria sekä kristillisiä perusarvoja.

Kai Luoma

kirkkovaltuutettu
Vaasa

Ei ilmaista aamupala perusopetuksen oppilaille

Vaasan kaupunginvaltuusto käsitteli vasemmistoliiton valtuustoryhmän valtuustoaloitetta maksuttoman aamupalan tarjoamisesta peruskouluissa. Aiheesta virisi aktiivinen keskustelu sekä valtuustossa että sosiaalisessa mediassa. Keskustelussa mielipiteet ovat jakaantuneet puolesta ja vastaan.

Itse haluaisin tarkastella asiaa useasta näkökulmasta. Kaupunginvaltuustossa toin esille mm. sen, että jo nyt monia asioita on siirtynyt koulujen kontolle. Eli yhä enenevässä määrin opetukseen käytettäväksi tarkoitettu aika kuluu muihin asioihin. Koulun päätehtävä on kasvattaa ja erityisesti opettaa. Nyt esitetty ilmainen aamupalatarjoilu on selkeästi sellainen asia, joka ei kuulu koulun järjestettäväksi.

Aamupalan järjestäminen kouluissa on erittäin haastavaa. Oppilaat tulevat aamulla kouluun eri aikoihin, jolloin pelkkä yksi aamupalakattaus ei riittäisi. Keittiöhenkilökunnan tehtäväksi tulee kiireessä hoitaa siis aamupalan valmistaminen, kattaus, tiskaus, ja siistiminen ennen lounasta, joka monessa koulussa alkaa jo klo 10 jälkeen. Mikäli aamupuuro valmistetaan keskuskeittiössä, se vaatii oman kuljetuksen.

Aamupalan kustannuksista on todettu, että koululla tarjottuna kustannus on 1,06 e/oppilas/koulupäivä, joka sisältäisi puuron ja maidon.  Jokainen voi helposti laskea mitkä ovat kulut lukuvuodessa (187 koulupäivää) esim. 400 oppilaalle. Tämän kustannuksen lisäksi, joka sisältää aamupalan ja sen valmistamisen, tulee vielä lisäksi valvontaan ja kuljetuksiin liittyvät kulut.

Esitetystä aamupalakustannuksesta voidaan tehdä selkeä johtopäätös, että maksuttoman aamupalan tarjoilu ei voi kaatua kotona valmistettuna taloudellisiin seikkoihin. Vastaava aamiainen tulee kotona tehtynä huomattavasti halvemmaksi.

Vaasassa on tällä hetkellä n. 1100 kuljetuksessa olevaa perusopetuksen oppilasta. Kuljetusoppilaat kulkevat mm. linja-autoilla ja Teese Botnian koulutakseilla. Mikäli kuljetuksessa oleva oppilas ei halua osallistua koulun aamupalatarjoiluun, niin joutuuko hän tulemaan kouluun samalta alueelta kuljetettavien kanssa jo aiemmin niiden kanssa, jotka haluavat aamupalan? Vai pitääkö järjestää erilliskuljetus niille, jotka eivät aamupalaan osallistu? Tiedossa on muutenkin se tosiseikka, että kuljetusaikataulujen laatiminen ei ole helppoa ja aikataulut ovat tiukkoja. Ja tosiasiassa jo nyt osa huoltajista kritisoi sitä, että lasten koulupäivä pitenee merkittävästi kuljetusten vuoksi.

Annetaanko koulussa tarjottavan ilmaisen aamupalan myötä signaali perheille, että aamupalan valmistaminen kotona, joka on yksi arjen perustaidoista, olisi yhteiskunnan ja koulun tehtävä? Ja mikä merkitys tällä järjestelyllä olisi tulevaisuuden kannalta nuorille, kun he itse aikuistuvat ja perustavat perheitä? Yleisellä tasolla hyvänä ratkaisuna näkisin huoltajille suunnattua kannustamista ja ohjeistusta kotona tarjottavan aamupalan merkityksestä. Jo nyt opettajat puhuvat aamupalan merkityksestä oppilaiden huoltajien kanssa esim. arviointikeskusteluissa. On todettava, että kuitenkin suurin osa oppilaista saa hyvän aamupalan kotona ja sen tärkeän hetken perheen kesken ennen koulupäivän alkua.

On totta, että joissakin perheissä ei ole joistakin syistä edellytyksiä huolehtia lastensa aamupalasta. Tällöin näille perheille tulee tarjota apua.

On tärkeää miettiä keinoja, joilla ilmaisen aamupalan saisi kohdennettua aidosti sitä tarvitseville perheille. Tämän kaltainen toiminta sekä opastus ja tuki tulee suunnata suoraan näihin koteihin. Tässä tukea tarvitsevien perheiden selvittelyssä ja löytämisessä voitaisiin hyödyntää yhteistyötä sosiaalihuollon ja oppilashuollon kesken.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

rehtori

Nuortenkin hyvinvointialue

Nuorten mielenterveyshäiriöiden lisääntyminen on yksi tärkeimmistä kysymyksistä joihin aluevaaleissa valitut valtuutetut joutuvat etsimään ratkaisuja. Kyseisiä ongelmia ei ole helppo ratkaista, koska niiden taustat ovat yhteiskunnan muutoksessa. Miten nuorten pahoinvointia aiheuttavia muutoksia voisi peruuttaa?

THL:n mukaan jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii mielenterveyden häiriöistä.  Näen terveydenhuollon ja sosiaalipuolen asiantuntijuuden hyödyntämisen ja yhdistämisen erittäin tärkeänä. Näin syntyy asiantuntijuuteen ja tutkittuun tietoon perustuvaa oikein suunnattua ja oikea-aikaista apua. Jos erikoissairaanhoidon tarjoama nuorisopsykiatrinen apu on nuoren ensimmäinen hoitokokemus, voidaan olla jo myöhässä. Tarvitsemme siis ehdottomasti matalan kynnyksen toimipisteitä, joihin nuoren on helppo astua sisään.

Erilaisissa projekteissa tulisi ehdottomasti asettaa tavoitteet ja löytää keinot niiden saavuttamiseksi. Näiden tulee perustua tutkittuun tietoon tai vähintäänkin asiantuntijoiden kokemuksiin ja arvioihin. Muuten projektit jäävät irralliseksi ilman suurtakaan merkitystä.

Nuoruusiän keskeisin kehitystehtävä on identiteetin rakentuminen. Päätöksien, resurssienjaon ja hoitopaikkojen lisäksi tarvitsemme kaikki ymmärrystä siitä, miten yhteiskunnallinen puhe ylläpitää nuorten pahoinvointia. Sosiaalisesta mediasta saa käsityksen, että voisin olla mitä vaan, mutta en ole mitään. Monet sivustot pitävät yllä mm. ulkonäköön liittyviä paineita ja nuoren ajatusmaailmaa sekä maailmankuvaa uhkaavia näkemyksiä. Nuoret kokevat kaiken tämän lisäksi suuria paineita opiskeluun liittyvissä asioissa. Me aikuiset emme saisi olla huomaamatta tätä, ja omilla puheillamme ylläpitää arvostelevaa, väheksyvää sekä paineita lisäävää ilmapiiriä. Nyt ja tulevaisuudessa hyvinvointialueen päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon niiden vaikutukset nuoriin ja heidän tulevaisuuteensa.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

aluevaaliehdokas

Vaasa

Wasa Stationin jatkosopimus

Vaasan linja-autoaseman aukion toteuttajan valinta käynnistyi jo vuosia sitten. YIT (Lemminkäinen) valittiin hankkeeseen kilpailun kautta vuonna 2014 ehdottamallaan konseptilla, joka tosin muuttui täysin kilpailun vastaiseksi vuosien varrella. Nyt saamme lukea, että Vaasan kaupunki ja YIT olisivat jatkamassa Wasa Stationia koskevaa sopimusta vuodella, vaikka YIT ei ole onnistunut täyttämään sopimuksessa sille asetettuja tavoitteita.

Wasa Stationia koskevan sopimuksen mukaan sopimus raukeaa 31.12.2021, jos YIT ei täytä sille asetettuja kaupallisia tavoitteita suunniteltujen tilojen vuokraamisesta ja myymisestä. Sopimuksen mukaan sopimusta voidaan jatkaa vuodella, jos ”toimenpiteet hankkeen edellytysten saavuttamiseksi ovat edenneet osapuolten hyväksymällä tavalla ja osapuolet katsovat sopimuksen voimassaolon jatkamisen tarkoituksenmukaiseksi”.

Vaasan kaupunginhallitukselle esitetään nyt sopimuksen jatkamista ilman, että esityksessä perustellaan millään tavalla, miten toimenpiteet olisivat edenneet osapuolten hyväksymällä tavalla ja tarkoituksenmukaisesti. Esityksessä todetaan, että YIT ja kaupunki ovat edistäneet hanketta ja sitten todetaan, että YIT:n sijoitusneuvottelut eivät ole edenneet sellaiseen vaiheeseen, että mm. kaupalliset edellytykset täyttyisivät. Sopimuksessa nimenomaan puhutaan etenemisestä sopimuksen jatkon suhteen. Wasa Stationin toteuttamisen ehdoksi on asetettu se, että YIT vuokraa ja myy riittävän määrän korttelin liiketiloja. YIT ei siis ole vuokrannut tai myynyt riittävää määrää korttelin liiketiloja. Toimenpiteet eivät siten ole edenneet tavalla, jonka sopimuksen osapuolet ovat hyväksyneet tai mitä sopimuksella on tavoiteltu.

Kaupunginhallituksen kokousmateriaalissa vedotaan koronavirusepidemian vaikutuksiin. Kuitenkin valtuustolle on jo vuosia vakuuteltu keväisin, että edellytykset täyttyvät syksyllä – ja syksyisin, että edellytykset täyttyvät keväällä.

Vaasan kaupunki on omalta osaltaan täyttänyt kaikki sopimuksessa sille asetetut velvoitteet, mutta YIT ei ole onnistunut täyttämään sille asetettuja ehtoja, joten voisi ajatella, että sopimuksen jatkamiselle ei siten ole mitään edellytyksiä eikä mitään perusteita.

Sopimuksen on hyväksynyt Vaasan kaupunginvaltuusto. Sopimuksen hyväksyessään kaupunginvaltuusto on valtuuttanut kaupunginhallituksen hankkeeseen liittyen tiettyjen asioiden hyväksymisen sekä tekemään Wasa Stationin käynnistämispäätöksen, kun sopimuksen edellytykset ovat täyttyneet. Valtuusto ei ole kyseisessä päätöksessä valtuuttanut kaupunginhallitusta päättämään sopimuksen jatkamisesta. Sopimuksessa ei myöskään mainita, että kaupunginhallitus olisi sopimuksen jatkamisen edellytyksiä arvioiva tai sopimuksen jatkamisesta päätöksen tekevä taho. Kaupunginvaltuuston hyväksymän sopimuksen jatkamisen edellytysten arviointi ja sopimuksen jatkamisesta päättäminen tulee siten saattaa sopimuksen hyväksyneen kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Mainittakoon vielä, että ellei kaupalliset edellytykset täyty, kuten ei ole täyttynyt, vastaa kumpikin osapuoli sopimuksen mukaan hankkeesta aiheutuneista omista kustannuksista. Linja-autoaseman korttelin kokonaisuus tulee suunnitella uudestaan tavalla, joka on toteutettavissa.

Kai Luoma
kaupunginvaltuutettu (kok.)
Vaasa

Opiskeluhuollon palvelut jäätävä kuntiin

Viimeisen vuoden aikana on keskusteltu paljon valtakunnallisesti opiskeluhuoltopalveluiden siirtymisestä mahdollisen Sote-uudistuksen jälkeen maakuntiin. Vaasassa tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että nämä palvelut siirtyisivät hyvinvointikuntayhtymälle ja siten opiskeluhuolto ei olisi enää kaupungin palvelua.

Suomen koulukuraattorit ry. on lausunnossaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle todennut mm., että opiskeluhuollon kuraattorien ja psykologien työn johtaminen ja työparityöskentelyn suunnittelu ja kehittäminen tulee tapahtua edelleen yhteisessä hallintokunnassa opetustoimen organisaatiossa. Toimintaa ei tule siirtää hallinnollisesti kunnan opetustoimesta hyvinvointialueiden erillisiin sosiaalitoimen ja terveystoimen yksiköihin.

Psykologiliiton sivuilla kerrotaan, että tuoreen tutkimuksen mukaan sivistystoimessa olevat koulupsykologit tekevät yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä enemmän, keskimäärin 19 % työajasta, kuin sotessa olevat koulupsykologit, keskimäärin 12 %. Kainuussa ja Eksotessa, jossa opiskeluhuollon henkilöstö on osa maakunnallista sote-organisaatiota, psykologit käyttivät työajastaan yhteisölliseen oppilashuoltoon, suunnitteluun ja arviointiin keskimäärin noin 10 % työajastaan. Vastaava osuus koko maassa oli keskimäärin 20 % työajasta.

Vaasalaiset koulukuraattorit ja –psykologit ovat lähettäneet oman kannanottonsa asiasta huomioon otettavaksi eduskunnan sivistysvaliokunnan lausuntoon. Kannanotossa todetaan mm., että koulupsykologien ja -kuraattoreiden työ ei ole enää pelkästään vanhojen mielikuvien mukaista yksilöllistä työtä, yksittäisten oppilaiden tapaamisia ja tukea. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan oppilashuollollisen työn pääpaino on ennaltaehkäisevässä yhteisöllisessä työssä. Tätä työtä tehdään yhteisön jäsenenä yhteistyössä esikoulun ja koulun henkilökunnan kanssa. Tavoitteena on koko kouluyhteisön hyvinvointi. Oppilashuoltotyötä tehdään tiiviisti niin oppilaan, perheen kuin kouluyhteisön kanssa lapsen arjessa koululla. Koulupsykologien ja -kuraattorien mahdollinen siirtyminen osaksi sotepalveluita hankaloittaisi oppilashuoltolain mukaista oppilashuoltotyötä. Vaarana on, että tällöin työskentely painottuisi yksilötyöhön.

Lisäksi he toteavat kannanotossaan, että Vaasassa kuraattorien ja psykologien rekrytoinneissa on onnistuttu. Monessa lähikunnassa tilanne on heikompi, joten johtaako palveluiden yhdistyminen tilanteeseen, jossa Vaasan oppilashuollon työntekijät paikkaavat lähikuntien työntekijävajetta?

Koulumaailmassa työskentelevänä näen vaasalaisten opiskeluhuollon asiantuntijoiden huolet erittäin merkittävänä, jotka on otettava ehdottomasti huomioon ennen sote-uudistuksen hyväksymistä, ja toivonkin, että kansanedustajat huomioivat nämä perustellut kannanotot.

Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen kasvuun ja kehitykseen tarvitaan kouluissa moniammatillista osaamista. Pedagogista vastuuta kantavat opettajat mutta lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen toisinaan myös vahvaa psykologista ja sosiaalista tukea alan ammattilaisilta. Juuri siksi opiskeluhuollon palvelut tulee säilyttää osana koulun toimintaa ja siten kuulua kunnan tehtäviin kuten tähänkin saakka.

Kai Luoma
rehtori
kaupunginvaltuutettu (kok.)

Wasa Stationin lainatakaus

Alkujaan linja-autoaseman korttelin kilpailutuksen ehtona oli, että kaupunki ei olisi siihen sisältyvän musiikkitalon omistaja, rahoittaja tai pääasiallinen maksaja. Kaupunki olisi maksanut vain musiikkitalon käytöstä ilman velkaantumista.

Hieno konsepti muuttui ensin siten, että kaupunki omistaisi 50 miljoonan euron musiikkitalon ja liikuntahallin kokonaisuudesta 60 %, eli kaupungin osuus olisi ollut 30 miljoonaa euroa. Tuolloin musiikkitalon hintalappu oli 46 miljoonaa. Sittemmin vuonna 2019 musiikkitalo on siirtynyt kokonaan kaupungin vastuulle ja tuo 46 miljoonan euron musiikkitalo on paisunut jo 52 miljoonan euron investoinniksi. Tämän lisäksi kustannuksia nostaa parkkitalon osuus 2,2 miljoonaa euroa ja kunnallistekniikkaa 3,3 miljoonaa euroa. Musiikkitalon hinta on siis kasvanut melkoisesti edellisestä valtuuston käsittelystä, vaikka tuolloin vannotettiin, että laskemat ja indeksit varmistavat, että budjetti pitää.

Vuonna 2015 valtuustolle kerrottiin, että musiikkitalon käyttökustannukset kaupungille olisivat 680.000 euroa vuodessa. Vuonna 2017 kustannusarvio oli 1,4 miljoonaa euroa vuodessa. Viimeksi vuosittaisten kulujen kerrottiin olevan 2,2 miljoonaa euroa, mutta nyt ne ovat jo yli 3 miljoonaa euroa vuodessa.

Ihmetystä herättää se, että kustannusten hurja nousu ei herätä isompia reaktioita. Valtuustossa kyllä toisinaan kiistellään muutamien kymmenien tuhansien eurojen asioista jopa tuntikaupalla.

Olen vastustanut Wasa Station -hanketta siitä lähtien, kun se muuttui taloudellisesti hyvin raskaaksi kaupungille. Kaupunki on kuitenkin sitoutunut valtuuston päätöksillä peruuttamattomasti hankkeeseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ennen kuin lopulliset investointikustannukset tai vuotuiset kustannukset ovat olleet edes tiedossa. Hankkeen kustannukset ja kaupungin sitoumukset ovat kuitenkin vain jatkaneet kasvamistaan.

Kaupunki on siis jo sitoutunut hankkeeseen ja nyt annetaan ymmärtää, että hankkeen toteutus olisi kiinni YIT:n päätöksestä käynnistää hanke. Voimassa olevan sopimuksen mukaan hankkeen käynnistämisen edellytyksenä on, että 1) YIT:llä on sitovat sopimukset 65 %:n kauppakeskuksen liiketilojen vuokraamisesta ja 2) YIT on solminut sitovan sopimuksen vuokratut liiketilat omistavan yhtiön myymisestä sijoittajalle. Huomioitakoon, että isommissa ja vetovoimaisimmissa kaupungeissa sijoittajien intressit sijoittamiseen vastaavissa tapauksissa on ollut nihkeää.

Hanke voi sopimuksen mukaan käynnistyä vain, jos edellä mainitut kaupalliset edellytykset ovat täyttyneet. Valtuustolla ei itse asiassa ole tuolloin asiassa enää paljon päätettävää, kun asia lukee jo sopimuksessa. Toisaalta hanke ei voi käynnistyä eikä valtuusto voi tehdä hankkeen käynnistäviä päätöksiä, mikäli YIT ei osoita edellä mainittujen edellytysten täyttyneen.

Tulevan maanantain valtuuston esityslistalla esittelytekstissä todetaan näin: ”Mikäli hankkeen kaupalliset edellytykset eivät täyty, vastaa kumpikin osapuoli hankkeesta aiheutuneista omista kustannuksista. Hankkeen raukeaminen ei kuitenkaan näytä tässä vaiheessa todennäköiseltä.” Eli, jos siis ei ole tietoa kaupallisten edellytysten täyttymisestä varmuudella tai ne eivät ole täyttyneet, ei hanke silloin voi käynnistyä eikä kaupungin lainatakausta ole vielä tarpeen myöntää. Elokuussa aloittava uusi valtuusto voi tämän tehdä.

Ylipäätään hämmentää tämä kiire, jossa vielä hetken istuvalle valtuustolle tuodaan lainatakaus päätettäväksi, vaikka ei tiedetä, toteutuvatko em. kaupalliset edellytykset. Tuleva valtuusto voisi siis hyvin päättää lainatakauksesta, kunhan kaikki edellytykset hankkeen eteenpäinviemiselle ovat selvillä ja valtuutettujen tiedossa.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

Vaasa

Turvan tunne politiikan teossa

 Uuden valtuustokauden alettua on kunnissamme kokeneempien luottamushenkilöiden lisäksi myös paljon uusia päättäjiä. Monelle kunnallinen poliittinen päätöksenteko on uutta ja osin myös uskallusta vaativaa toimintaa. Jotta uskalletaan, on päättäjillä oltava selkeästi vahva turvallisuudentunne päätöksiä tehtäessä ja ajatuksia jaettaessa. Kokemukseni mukaan aloittelevan luottamushenkilön ei ole aina helppo tuoda omia poikkeavia ajatuksia ja esityksiä esille, tuntematta pientä ”pelkoa” siitä, mitä muut ajattelevat tai niihin reagoivat. Tämä tunne on kovin inhimillistä.

Mitä tuo turvallisuudentunne on? Työyhteisöissä puhutaan paljon psykologisesta turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa lyhyesti sitä, että ilmapiirin ollessa turvallinen, työyhteisössä uskalletaan ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä ja se voi tarkoittaa esim. avointa keskustelua. Kaiken keskiössä on luottamuksen tunne siitä, että voin olla omaa mieltä pelkäämättä toisten reaktioita. Eli kaikkien mielipiteet ja ideat ovat yhtä arvokkaita. On todettu, että turvallinen ilmapiiri heijastuu myönteisesti mm. luovaan ajatteluun, innovaatioihin ja organisaatioon sitoutumiseen.

Amy Edmondson (1999) määrittelee psykologisen turvallisuuden olevan ”tiimin jäsenten yhteinen usko siihen, että joukkue on turvallinen ihmisten väliseen riskinottoon”.

Vaikka puhutaan työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta, voi tämän ajatuksen liittää erittäin hyvin myös politiikan tekoon valtuustoissa, lautakunnissa ja poliittisissa ryhmissä. Nämä ovat myös yhdenlaisia ”työyhteisöjä”, joissa tarvitaan yhtä lailla psykologisen turvallisuuden tunnetta.

Voidaan kysyä, onko poliittisissa ryhmissä, valtuustoissa ja lautakunnissa mahdollisuutta tuoda esille omia näkemyksiä ilman pelkoa vastareaktioista ja jopa painostamisesta tai toisen nolaamisesta? Kannustetaanko näissä yhteisöissä tuomaan rohkeasti esille omia ajatuksia? Näillä kysymyksillä voidaan hyvin mitata näiden yhteisöjen toimintaa ja jokainen voi havainnoida sitä, miten itse kokee psykologisen turvallisuudentunteen. Tämän turvallisuuden puuttuminen ei mahdollista oikeanlaista politiikan tekoa.

Psykologista turvallisuuden tunnetta poliittisessa päätöksenteossa olisi syytä käydä läpi laajemmin valtuustoissa, lautakunnissa ja puolueiden ryhmissä.

Mitäpä jos jokainen sitoutuisi vahvistamaan omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta omissa luottamustoimissan; kiittämällä, kannustamalla ja apua tarjoamalla sekä arvostamalla muiden ajatuksia.

 Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

Kokoomuksen piirihallituksen jäsen

Vaasa

Uskallusta päätöksentekoon

Kuluneet neljä vuotta Vaasan kaupunginvaltuustossa on itselläni pian takana. Kulunut aika on ollut mielenkiintoinen ja suurelta osin haastavakin.

Lähdin neljä vuotta sitten kuntavaaliehdokkaaksi sillä ajatuksella, että uskallan kyseenalaistaa ja haastaa virkamiesten tekemiä esityksiä. Myös aiemmalla valtuustokaudella, jossa ehdin olla varsinaisena kaupunginvaltuuston jäsenenä puolisen vuotta, olen tätä periaatetta noudattanut. Kyseenalaistamisessa ei ole kyse siitä, että se olisi itsetarkoitus, vaan kyse on siitä, että olen katsonut tiettyjen kokouksiin tuotavien asioiden ja esitysten vaativan laajempaa keskustelua ja äänestyksiin viemistä.

Olen ollut valtuustokaudellani hyvin kriittinen mm. Wasa Station – hanketta kohtaan, ja siinä erityisesti kaupungin osuuteen musiikki- ja kongressikeskuksessa. Olen vuosien aikana esittänyt perusteluita omalle kriittiselle kannalleni. Koska olen nähnyt tässä hankkeessa paljon epäkohtia, olen kyseenalaistanut valtuustossa virkamiesten päätösesityksiä ja äänestyttänyt riskinottoa vastaan. Näissä tähän hankkeeseen liittyvissä äänestyksissä vain pieni osa valtuutetuista on ollut kannallani, eli ”turpiin” on tullut.

Kritiikkiä olen kohdistanut myös kaupungin toimintaan Vaasa Parksin takausasioissa. Olen nähnyt tässä epäkohdan siksi, että kaupungin osaomisteinen yhtiö, joka toimii yksityisten toimijoiden kanssa samoilla kiinteistömarkkinoilla, on saanut valtuuston päätöksellä ja siten myös veronmaksajien turvin lainatakauksen. Yksityiset toimijat voisivat hoitaa tilojen tuottamisen omalla riskillä, ei kuntalaisten riskillä. Myös näissä asioissa olen kyseenalaistanut virkamiesten esityksiä ja äänestyttänyt asiasta valtuustossa. Näissäkin äänestyksissä vain harvat valtuutetut ovat olleet samaa mieltä kanssani.

Ylläolevat esimerkit kertovat sen, että valtuutetun on uskallettava olla myös eri mieltä ja tarvittaessa kyseenalaistettava virkamiesten tekemiä päätösesityksiä sekä tehdä vastaesityksiä selkeiden perusteluiden pohjalta ilman, että painostus tai kritiikki vaikuttaa omaan mielipiteeseen. Olen saanut edellä mainituissa tapauksissa muutamilta tahoilta vahvaakin painostusta muuttaa mielipidettäni. Valtuutetun ei siis tule muuttaa mielipidettään painostuksen alla eikä pelätä jäävänsä äänestyksissä tappiolle. Itse koen asian vahvasti niin, että laajempaa keskustelua ei synny eivätkä kuntalaiset saa tietoa päätettävistä asioista, mikäli asioista ei uskalleta olla eri mieltä ja jos niitä ei tuoda julkisesti esille vaikkapa mielipidekirjoituksissa tai valtuuston puheenvuoroissa.

Sovittelu on merkittävää vapaaehtoistyötä

Olen saanut olla mukana rikos- ja riita-asioiden sekä lähisuhdeväkivallan sovittelijana jo useamman vuoden ajan. Sovittelu on vapaaehtoistyötä, jota tekevät eri aloilla työskentelevät koulutetut sovittelijat. Sovittelutoiminta on lakiin perustuvaa ja siitä vastaa THL. Sovittelun pääperiaatteita ovat vapaaehtoisuus, puolueettomuus, maksuttomuus ja luottamuksellisuus.

Rikos- ja riita-asioissa sovitellaan mm. omaisuusrikoksia, väkivaltarikoksia, nuorten tekemiä rikoksia ja muita lieviä rikoksia, jotka ovat osapuolten ja yhteiskunnan kannalta parasta hoitaa keskustelun ja sopimisen kautta.

Lähisuhdeväkivaltasovitteluissa sovitellaan läheisiin kohdistuneita väkivaltarikoksia. Sovittelualoitteet tulevat enimmäkseen poliisilta, mutta myös muilta viranomaisilta ja osapuolilta. Lähisuhdeväkivallasta aloitteen sovittelusta voi tehdä vain poliisi tai syyttäjä.

Valtakunnallisesti on viime vuosina tullut jonkin verran kritiikkiä lähisuhdeväkivallan sovittelusta. On eri tahoja, jotka näkevät, että näitä tapauksia ei tulisi sovitella ollenkaan vaan ne olisi syytä ratkaista vain oikeudessa. Lähisuhdeväkivallan sovittelulle on kuitenkin paljon puoltavia seikkoja.

Lähisuhdeväkivaltasovittelussa osapuolten kanssa keskustellaan asioista ensin yksin sovittelijoiden kanssa. Erillistapaamisissa osapuolten kanssa käydään läpi tapahtumia, ajatuksia ja tunteita sekä heidän odotuksia ja tarpeita sovittelulle ja ohjataan osapuolia tukipalveluihin. Tämän jälkeen muutaman viikon kuluttua pidetään yhteistapaaminen, jossa ovat mukana molemmat osapuolet. Monet eivät ole käsitelleet asiaa tapahtuman jälkeen ja kokevat helpotusta, kun voivat käydä asioita läpi turvallisessa ja luottamuksellisessa ympäristössä. Ketään ei sovittelussa tuomita, mutta asiat käydään läpi ja vaikeista asioita keskustellaan ja ne nostetaan esille. Sovittelussa ei pääse kuin ”koira veräjästä”, vaan päinvastoin. Sovittelussa joutuu puhumaan ja ottamaan vastuuta siitä mitä on tehnyt ja kuulemaan mitä omat teot ovat aiheuttaneet toisille ja sitä kautta on mahdollisuus oppia ja ennaltaehkäistä rikoksia tulevaisuudessa. Tapahtumat, sen vaikutukset, tunteet ja ajatukset käydään läpi kaikkien osapuolten kannalta ja pyritään löytämään osapuolten kesken ratkaisu, miten asia voitaisiin parhaiten sopia. Ratkaisu voi olla vaikka perheterapia, päihdehoitoon meneminen tai rahallinen korvaus. Osapuolia ohjataan siis aina tukipalveluiden piiriin ja heitä motivoidaan ottamaan yhteyttä ammattilaisiin väkivallan ketjun katkaisemiseksi.

Mainittakoon vielä, että lähisuhdeväkivalta on aina virallisen syytteen alainen rikos, joka menee syyttäjälle syyteharkintaan. Se, että sovittelussa on tehty sopimus, ei tarkoita automaattisesti sitä, että asia ei etene oikeuteen, vaan sen päättää syyttäjä.

Itse kokemuksesta vapaaehtoissovittelijana voin todeta sen, että sovitteluissa parasta on se, että siinä sekä uhri että epäilty voivat tasavertaisesti turvallisessa ilmapiirissä käydä niitä asioita läpi, jotka ovat tapahtumaan johtaneet sekä yhdessä miettiä niitä asioita, joilla negatiiviset asiat saadaan loppumaan. On siis tärkeää, että osapuolet tapaavat kasvotusten sekä keskustellen ja näin ollen myös pelot toista kohtaan useimmiten häviävät. Oikeudessa näin ei välttämättä tapahdu vaan keskustelun hoitavat asianajajat. Näitä kokemuksiani puoltaa myös asiakkailta saadut palautteet. On ollut hienoa huomata, että useimmiten osapuolet ovat etenkin lähisuhdeväkivaltatapauksissa olleet sovittelun jälkeen helpottuneita jo senkin vuoksi, että uskaltavat turvallisessa ympäristössä käsitellä asiaa toisen osapuolen kanssa. Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa hyvin mieleenpainuvia ovat kokemukseni mukaan olleet erityisesti nuorten sovittelut. Monet heistä ymmärtävät sovittelussa tilanteen vakavuuden ja näin sovittelutapahtuma toimii eräänlaisena herättäjänä sille ajatukselle, että yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja on noudatettava. Sovittelutoiminta on vapaaehtoistyönä todella palkitsevaa. On ollut hienoa kokea, että myös tällä tavoin voi auttaa monia eri ihmisiä.

Vielä mainittakoon se, että sovittelumenettelyllä säästetään yhteiskunnan varoja merkittävästi. Vapaaehtoisella sovittelutoiminnalla on merkittävä asema rikosten ja väkivallan vähenemisessä ja ennaltaehkäisemisessä, toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Kai Luoma

rehtori, kaupunginvaltuutettu (kok.)

Vaasa

Reilu ja avoin kilpailu vapailla markkinoilla

Tein joulukuussa 2019 valtuustoaloitteen Vaasan kaupungin toiminnasta vapailla kiinteistömarkkinoilla. Asia on ollut jo pitkään puheenaiheena yksityisten kiinteistösijoittajien keskuudessa ja asiaa on puitu markkinaoikeudessa ja hallinto-oikeudessa.

Vaasa Parks Oy Ab perustettiin aikoinaan kehitysyhtiöksi nimenomaan Airport Parkin alueelle. Sittemmin kaupunkiin on tullut useita yksityisiä toimijoita, jotka ovat valmiita yksityisellä riskillä tarjoamaan yrityksille vastaavia toimitiloja. Tämän jälkeen Vaasan kaupunki on kuitenkin jatkanut kiinteistöliiketoimintaa levittäytyen muuallekin kaupungissa Vaasa Parks Oy Ab:n jakaantumisen myötä, VP Facilities Oy Ab:n kautta, josta kaupunki omistaa kolmasosan. Eli Vaasan kaupunki kilpailee omalla omistusosuudellaan ko. yhtiössä yksityisten kiinteistösijoittajien kanssa samoilla vapailla markkinoilla kuntalaisen veroeuroilla.

Pyysin kesäkuussa lausuntoa  Vaasan Yrittäjät ry:ltä ja heidän näkemystään nimenomaan Vaasa Parks Oy Ab:n sekä VP Facilities Oy Ab:n osuuteen vapailla kiinteistömarkkinoilla. Sain vastauksen nopeasti ja sama esille tuomani ongelma on huomattu myös yrittäjien edunvalvontaa ajavassa paikallisyhdistyksessä.

Vastauksesta kävi selkeästi ilmi se, että kun puhutaan rehdistä ja avoimesta kilpailusta, kaupungin toimiminen yrittäjän roolissa avoimilla markkinoilla ei sovi tähän malliin. Lisäksi vastauksessa todettiin, että joissakin tapauksissa rajanveto voi olla vaikeaa ja silloin tarvitaan hyvät perustelut kaupungin oman yhtiön olemassaoloon. Tästä olen samaa mieltä.

Olen aiemmissa yhteyksissä todennut, että kaupungin mukanaolo joissakin kiinteistöyhtiöissä on ollut perusteltua, esim. Vaasa Parksissa. Vaasan Yrittäjät ry:n antamassa vastauksessa tulee selkeästi ilmi se sama asia josta mainitsin valtuustoaloitteessani, eli markkinatilanteen muututtua olisi syytä arvioida uudelleen onko kaupungin ydintoimintaa olla mukana osakkaana yhtiössä, jotka kilpailevat täysin oman alueen, yksityisten yritysten kanssa vapailla markkinoilla.

Kesäkuussa julkaistiin myös kuntabarometrin tulokset liittyen kaupungin ja yrittäjien yhteistyöhön. On hienoa, että Vaasa pärjäsi loistavasti tässä tutkimuksessa. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi myös se, että  yrittäjät pitävät kaupungin omaa yritystoimintaa, ei vain kiinteistömarkkinoilla, epäkohtana. Lehdistön uutisoidessa Vaasan osalta hyvää tilannetta, olisin kaivannut myös kyselyssä esiin nousseiden epäkohtien esiintuomista.

Kuntabarometrissa kysyttiin yrittäjiltä mm. sitä, että kilpailevatko kunnan omat yhtiöt yritystoiminnan kanssa? Verrattaessa Vaasan tuloksia alueen ja koko maan tuloksiin, käy vastauksista ilmi, että vaasalaiset yrittäjät kokevat kaupungin toiminnan yksityisillä markkinoilla huomattavasti isompana ongelmana kuin muualla Suomessa.

Uskon vahvasti, että näiden epäkohtien korjaaminen, ja rehti sekä avoin kilpailu, toisi lisää houkuttelevuutta kaupungin yritystoimintaan.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

Onko valtuusto saanut oikeaa tietoa Wasa Stationista?

Vastustin musiikkitalohanketta osana Wasa Stationia jo vuonna 2017 kaupungin heikon taloustilanteen takia. Tuon päätöksen jälkeen kaupungin talous on merkittävästi heikentynyt. Talousarvioiden mukaan vuosina 2017-2019 kaupungin vuotuisten tulosten olisi pitänyt olla yhteensä 22,2 miljoonaa plussalla. Nyt toteutuma näyttää tämän vuoden loppuun yhteensä 18,7 miljoonaa tappiota – eli 40,5 miljoonaa heikompaa tulosta kuin mitä kaupunki on tavoitellut! Wasa Station projektin aikana katettavaa alijäämää on siis vain kertynyt lisää jatkuvista säästötoimenpiteistä huolimatta.

Valtuuston kokouksessa helmikuussa 2019 teknisen toimenjohtaja Markku Järvelä vakuutti valtuutetuille, ettei tuossa kokouksessa vielä varsinaisesti päätetä musiikkitalosta tai Wasa Stationista, vaan varsinainen päätös tehdään valtuustossa toukokuussa. Teknisen toimen johtaja vakuutti valtuutetuille, että kaupunki voi vetäytyä hankkeesta enintään 200 000 euron kustannuksella ennen seuraavaa valtuuston päätöstä. Valtuustolle on myös kerrottu, että varsinainen ratkaiseva päätös olisi lainatakauksen myöntäminen musiikkitaloyhtiölle.

Sopimuksessa hanke on jaettu kehitysvaiheeseen ja toteutusvaiheeseen. Sopimuksen mukaan hanke raukeaa kehitysvaiheessa, jos sopimuksen rakentamisen ja kaupalliset edellytykset eivät täyty. Kaupallisia edellytyksiä ovat mm. YIT:n tilojen riittävä vuokrausaste. Rakentamisen edellytyksiä ovat suunnitelmien hyväksyminen. On tärkeää ymmärtää sopimuksesta vetäytymisen ja sopimuksen raukeamisen ero. Saamiemme tietojen mukaan olemme kehitysvaiheessa, jossa kaupungilla ei ole mahdollisuutta vetäytymiseen, mutta hanke voi raueta em. edellytysten jäätyä täyttymättä, jolloin kustannus on kaupungille enintään 200 000 euroa. Kehitysvaiheessa hankkeesta ei sopimuksen mukaan voi vetäytyä.

Hanke etenee kaupunginhallitukseen, kun hankkeen johtoryhmä, jossa kaupunkia edustaa Markku Järvelä ja Christina Knookala, on hyväksynyt suunnitelmat. Tällöin sopimuksen edellytykset ovat täyttyneet eikä sopimus voi enää raueta 200.000 euron kustannuksilla. Tässä vaiheessa vetäytyminen tarkoittaisi kaupungille YIT:n kustannusten maksamista, mikä toimitilajohtaja Ollikaisen mukaan on useita miljoonia euroja. Alhaisempi sakkomaksu voi siis toteutua vain, jos sopimuksen edellytykset eivät täyty eikä hanke tällöin edes tule kaupunginhallitukseen.

Valtuustolle annettiin helmikuun kokouksessa ymmärtää, että valtuusto ei vielä ole tekemässä varsinaista päätöstä hankkeesta, vaan päätös tulee valtuuston käsiteltäväksi myöhemmin. Nyt on osoittautunut, että helmikuun päätös oli se varsinainen päätös eikä asia tule enää valtuuston päätettäväksi. Valtuutetuille annettiin ymmärtää, että heillä olisi vielä aikaa muodostaa lopullinen kantansa hankkeeseen. Kuinka moni valtuutettu olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt kyseessä olevan varsinainen päätös hankkeesta?
Helmikuun kokouksessa valtuustolle annettiin ymmärtää, että lainatakaus tulee vielä valtuuston käsittelyyn ja tuolloin valtuusto ottaa lopullisesti kantaa hankkeeseen. Kuinka moni valtuutettu olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt, ettei lainatakauspäätös vaikuta millään tavalla hankkeeseen? 

Helmikuun kokouksessa valtuustolle annettiin ymmärtää, että kaupunki voisi vetäytyä hankkeesta 200.000 euron kustannuksella. Kuinka moni valtuutettu olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt, ettei vetäytyminen kehitysvaiheessa ole mahdollista 200 000 euron kustannuksella, koska raja koskee vain hankkeen raukeamista?

Helmikuun kokouksessa valtuustolle annettiin ymmärtää, että valtuusto tulee vielä käsittelemään lopullisen päätöksen hankkeesta. Kuinka moni valtuutettu olisi äänestänyt toisin, jos olisi tiennyt, että päätös siirtymisestä toteutusvaiheeseen on käytännössä delegoitu täysin hankkeen johtoryhmälle, jossa on kaksi kaupungin ja kaksi YIT:n edustajaa?

Musiikkitalon lainatakaus ei ole sopimuksen toteuttamisen ehtona, joten lainatakauspäätös ei vaikuta millään tavalla sopimuksen toteutumiseen. Hankkeen käynnistymisen esteenä on enää YIT:n velvollisuus saada vuokrattua tai myytyä sopimuksessa määritellyt määrät yksityisistä tiloista. Näistä valtuuston hyväksymän sopimuksen raja-arvoista YIT ei voi poiketa ilman valtuuston hyväksyntää.

Käytännössä kaupunki ei ole voinut tehdä vuoden 2017 jälkeen päätöstä vetäytyä 200 000 euron kustannuksilla, eikä valtuusto sopimuksen mukaan enää käsittele asiaa. Valtuustolle on annettu selkeästi vähintäänkin epäselvää tietoa hankkeeseen liittyvästä päätöksenteosta.

Valtuutettujen tehtävä ei ole olla jokaisen alan sopimusasiantuntija, vaan valtuutettujen tulee voida luottaa virkamiesten valmisteluun ja esittelyyn. Valtuutetuille annettujen ristiriitaisten tai jopa virheellistenkin tietojen takia virkamiesten on sovittava YIT:n kanssa, että hanke tuodaan nyt sopimuksesta poiketen uudelleen valtuustoon päätettäväksi.

Miksi vastustin Wasa Stationia?

Esitin kaupunginvaltuustossa Wasa Station/musiikkitalohankkeesta luopumista nykyisessä muodossaan. Syynä ovat linja-autoaseman kilpailutuksen muuttuminen alkuperäisestä, kaupungin vastuuton velkaantuminen ja tulevaisuuden velkataakka sekä kaupungin taloustilanteeseen nähden kestämättömästi kasvavat vuotuiset käyttömenot.

Valtuustossa käsiteltiin kaupungin ja YIT:n välistä sopimusta, jossa kaupunki sitoutuu hankkeeseen tiettyjen edellytysten täyttyessä. Kokouksessa hyväksyttiin ehdot, joilla kaupunki osallistuu hankkeeseen. Toteuttamissopimuksen mukaan hankkeen käynnistämisestä päättää kaupunginhallitus. Toteuttamissopimuksessa todetaan näin: ”Kaupunki tekee toteutusvaiheen käynnistämisestä koskevan päätöksen kaupunginhallituksessa ja kehittäjä asianomaisella toimielimellä.” Valtuustossa siis tosiasiallisesti päätettiin asioista, vaikka jotkut antavat muuta ymmärtää.

Valtuusto päätti sitoutua siihen, että kaupunki omistaa musiikkitalon kokonaisuudessaan. Valtuusto päätti myös vuokrata linja-autoaseman tontit YIT:lle siten, että YIT saa itse päättää ostaako se ne vai ei. Valtuustossa päätettiin, että yli 50 miljoonan euron musiikkitaloinvestointi rahoitetaan kokonaan lainalla. Kaupunkikonserni ottaa siis lainaa 47-49 miljoonaa riippuen valtionavustuksen määrästä.

Alunperin kaupunki haki linja-autoaseman kortteliin kilpailulla kumppania, joka rahoittaa musiikkitalon siten, että ”kaupunki ei ole ainoa eikä pääasiallinen omistaja tai vuokralainen”. Tarkoitus oli houkutella hankkeeseen kumppani, joka rahoittaa ja toteuttaa musiikkitalon, josta kaupunki voi vuokrata tarvitsemansa käytön tarpeen. Kumppanille oli tarjolla liiketilojen ja asuntojen tontit, rakentaminen ja myyminen.

Lemminkäisen (nyk. YIT) tarjouksen mukaan musiikkitalon rahoittajaksi esitettiin seuraavia tahoja: EU-rahoitus, kansainväliset investointipankit, ministeriöitä, Tekes, Solidium, eläkeyhtiöitä, Veikkaus, säätiöitä, alueen yrityksiä, Wedeco, Finnvera, Merinova, RAY sekä Vaasan kaupunki. Näistä nyt jäljellä on enää Vaasan kaupunki.

Koko hanke on siis kääntynyt täysin päälaelleen. Kaupungin vastuut ovat kasvaneet, kumppanille on jäänyt vain hankkeen tuottavat osat. Viimeisten valtuuston päätösten jälkeen kumppani sijoittaa vain myytäväksi rakentamiinsa liiketiloihin ja asuntoihin, eikä osallistu mitenkään musiikkitaloon. Käytännössä kaupunki tilaa ilman kilpailutusta musiikkitalon rakennusurakan. Olen kuullut kyselyitä usealta taholta, että pitäisikö tämä rakennusurakka kilpailuttaa uudelleen?

Kokoomus vaati valtuustossa toteuttamissopimuksen mukaista YIT:n laatiman rakennuskustannusten tarkistusta ulkopuolisella konsultilla. Tämä on alan yleinen tapa hankkeissa, joissa rakentava osapuoli antaa kustannusarvion ”yksinoikeudella”. Ulkopuolisen konsultin käyttäminen YIT:n antaman musiikkitalon hinnan tarkistamiseen olisi vain vastuullista verovarojen käyttöä.

Vuonna 2015 musiikkitalon vuotuiseksi kustannukseksi kaupungille arvioitiin 680.000 euroa. Vuonna 2017 kustannusarvio oli 1,4 miljoonaa vuodessa. Nyt kaupungin menojen arvioidaan kasvavan 2,2 miljoonaa euroa vuodessa. Kaupungille tulee nyt musiikkitalon kiinteistön lisäksi myös koko musiikki- ja kongressiliiketoiminnan riskit kannettavakseen, joten mitä lopullinen kustannus tuleekaan vielä olemaan?

Vaasassa on haettu säästöjä miljoonia euroja useina vuosina. Heikon taloustilanteen takia niitä haetaan taas useita miljoonia euroa lisää. Juustohöylä ei enää riitä, joten kaupungissa jouduttaneen pohtimaan jo toimintojen ja palveluiden lakkauttamista. Nyt keskusteluissa oleva 2,5 % säästövaatimus kertoo siitä, että meidän on nyt ja tulevaisuudessa tarkasti mietittävä investointien tuomien vuosittaisten käyttökulujen suuruutta ja kasvua. Säästöt ja palveluiden lakkauttaminen osuvat yleensä kipeimmin juuri heikompiosaisiin. Heikompiosaisten unohtaminen johtaa usein syrjäytymiseen ja muihin ongelmiin, jotka inhimillisen kärsimyksen lisäksi aiheuttaa pitkällä aikavälillä vain lisäkustannuksia.

Vaasan kaupunki on kuumeisesti etsinyt omaisuuden myyntikohteita kattaakseen kumulatiivista alijäämää ja vähentääkseen lainamääräänsä. YIT oli aiemmin sitoutunut ostamaan liiketilojen ja asuntojen tontit 9,5 miljoonalla eurolla, mikä piti käyttää musiikkitalon rahoittamiseen lainan sijaan. Kaupunginvaltuutetuille esitettyjen laskelmien mukaan tontin vuokrausvaihtoehto tulee kaupungille hieman halvemmaksi kuin tonttien myynti. Valtuusto päätti siis hyväksyä vaihtoehdon, jossa kaupungille tulee hiukan vähemmän kuluja vuodessa nyt, mutta ottaa noin 20 % suuremman lainan jälkipolvillemme maksettavaksi. Musiikkitalon kustannusarviossa ei ole huomioitu tulevia perusparannusmenoja, jotka tullaan rahoittamaan lisälainalla jo ennen kuin alkuperäinen investointilaina on maksettu pois. Valtuusto valitsi rahoitusvaihtoehdon, jossa säästetään hiukan nyt ja jätetään tulevien sukupolvien murheeksi suurempi osuus alkuperäisestä lainasta sekä tulevan peruskorjauksen rahoittaminen lisälainalla.

Vaasan kaupunkia tulisi kehittää tulevia sukupolvia varten, ei heidän kustannuksellaan.

Kai Luoma

kaupunginvaltuutettu (kok.)

VALTUUSTOALOITE

Vaasan kaupungin luopuminen Vaasa Parks Oy Ab:n ja VP Facilities Oy Ab:n omistuksesta

Vaasa Parks Oy Ab jakautui loppuvuodesta 2018 kahteen uuteen yhtiöön. Vaasa Parks Oy Ab jatkaa jakaantumisen jälkeen Vaasan kaupungin ja lähiseudun kuntien elinkeinopoliittisena työkaluna. VP Facilities Oy Ab jatkaa yrityksille räätälöitävien kiinteistöhankkeiden toteuttamista Vaasan seudulla.

Vaikka VP Facilities Oy Ab ilmoittaa, että se ei hae sijoitettaviin kiinteistökohteisiin kaupungin lainatakauksia, tulisi tämän yhtiön ja aikoinaan kehitysyhtiöksi perustetun Vaasa Parks Oy Ab:n toiminnan jatkon tarpeellisuutta käsitellä kriittisesti. Vaasa Parks perustettiin aikoinaan kehitysyhtiöksi nimenomaan Airport Parkin alueelle. Sittemmin kaupunkiin on tullut lukuisia yksityisiä toimijoita, jotka ovat valmiita yksityisellä riskillä tarjoamaan yrityksille vastaavia toimitiloja. Tämän jälkeen Vaasan kaupunki on kuitenkin jatkanut kiinteistöliiketoimintaa levittäytyen muuallekin kaupungissa ja viimeisimpänä jopa kaupungin keskustaan VP Facilites Oy Ab:n kautta. Eli käytännössä yksityinen VP Facilities Oy Ab hoitaa kaiken kaupunkikonserniin kuuluvan Vaasa Parks Oy Ab:n toiminnan ja vieläpä samalla henkilökunnalla.

Vaasan kaupunki on omistajana VP Facilities OY Ab:ssa kolmasosalla. Vaasan kaupunki omalla omistusosuudellaan ko. yhtiöstä kilpailee siis edelleen yksityisten kiinteistösijoittajien kanssa vapailla markkinoilla. On sanomattakin selvää, että tämä ei voi olla kaupungin toiminnan tarkoitus ja tällainen toiminta vääristää kilpailua. Ko. yhtiö voi täten ostaa kohteita, rakentaa ja remontoida niitä korkeammalla riskillä, koska taustalla on Vaasan kaupunki kolmasosan omistusosuudellaan.

Tällä hetkellä kaupungissamme on siis useita yksityisiä toimijoita, jotka ovat valmiita yksityisellä riskillä tarjoamaan yrityksille vastaavia toimitiloja.

Vaasan kaupungin tulisi lopettaa osittain kuntalaisten riskillä toteutettava kiinteistösijoitustoiminta ja keskittyä tämän sijaan kunnalle kuuluviin perustehtäviin.

 Vaasassa 9.12.2019

 Kai Luoma